Juhlaa, juhlaa, yhtä juhlaa!!

Tyttäreni ylioppilasjuhlat on nyt vietetty! Kaikki sujui hienosti, tytöt(joita siis oli kaksi eli serkukset) olivat niin kauniita, hehkeitä, iloisia nuoria... Tarjoilu pelasi ja ruuat olivat todella maukkaita. ja ruusut ihania! Vieraat viihtyivät, eikä itsekään tarvinnut stressata - outo tunne. Yleensä on ihan puhki seuraavana päivänä, mutta tänään ei mitään hätää. Vaikka, kävimme miehen kanssa terassikierroksella juhlien päätteeksi.

Nyt lähes 30 asteen helle, joten palattava viileämmällä asiaan.

Sinistä

ja ja....

...pyöräni kumi on puhki. Se pitäisi korjata. Huusholli siivota. Pestä pyykkiä. Tiskikone toimii osittain, kohta se lopahtaa kokonaan...

Stand up-festareilla eilen illalla yöhön asti. Ihana lämmin ja kaunis ilta. Siiderit Vanajan rannalla penkillä ystävän kanssa. Hauskaa ja rentouttavaa oli: en ole aikoihin nauranut niin vedet silmissä!

Kiire, kiire, kiire...

...mistä tämä kiire nyt yhtäkkiä tuli?
Kirjoitan yövuorossa, päivä/iltaunet jäivät vähäisiksi, mutta toivottavasti painostava aamu-kolmen tai neljän hetki on lyhyt. Silloin eniten väsyttää, välillä niin ettei millään silmät pysyisi auki.
Siis kiirettä, kevätkiirettä, kärsimättömyyttä - mm. saada nopeasti istutetuksi uusia kukkia purkkiin ja pihalle. Pitäisi ja pitäisi ostaa multaa, sekään ei niin vain onnistu, kun mullankin on meikäläisellä oltava just eikä melkein. Puutarhamultaa kyllä saa, mutta ei vaan osu silmiin kesäkukkamultaa, joka olisi laatikoihin parasta, huom.kastelukiteidensä ja koostumuksensa ansiosta...ettäkö pedantti, tai vaativainen, tai muuten vaan puutarha- ja kukkahullu? Että voi mullan ostostakin tulla pakkomielle ja seikkailu! Yritin jälleen kerran ko ostosreissua työpäivän jälkeen lauantaina, juuri puoli tuntia ennen kaupan sulkeutumista - miksi? Kauheat jonot kassoilla, kaikki kaupungin ihmiset juuri silloin ostoksilla ja juuri siinä samassa kaupassa kuin minä?! Yritän uudelleen arkena, aamulla, kun muut kuolevaiset ovat töissä ja minä vapaalla.

Pihani kukkapenkin reunat pitäisi "kantata" rikkaruohojen estämiseksi.
Kehäkukan siemenet pitäisi ehtiä istuttaa maahan...2 pussia olisi valmiina odottamassa, on odottanut jo pitkään. Krassin isot taimet pitäisi istuttaa isompaan astiaan. Tänään ostin niille metallisen tuen, johon voivat kiipeillä. Pihalaattoja pitäisi laitella. Pitäisi hankkia yksi YO-lahja ja tilata ruusut, sekä tehdä kortti valmiiksi. Autokin pitäisi korjata ja katsastaa. Äitikin pitäisi käyttää ostoksilla. Ja - kohta on ylioppilasjuhlat! Ja yhtä miestä on koko ajan ikävä kaiken tämän lomassa!

Köynnöksiä, kukkia, kasveja....

....kesä...on niin IHANAA aikaa. Melkein mikään ei voita mullassa tonkimista ja kukkien katselemista...jopa rikkaruohojen kitkemiseen voi tulla himo!
Katselen kärhöjä ja köynnöksiä...tekisi mieli istuttaa "taas" jokunen kasvi, mutta sitten on kaivettava lisää alaa nurmikolta - ja se taasen on lasten mielestä kiellettyä. Mutta, PIONI on saatava jonnekin mahtumaan, se on niin kaunis. Riipparaitaa, pikkupuuta, suunnittelen näkösuojaksi aamukahvipöydän taakse. Lämpiminä aamuina on pakko päästä ulos, pihalle, kahville! Viime vuonna uudistin kunnolla yhden kukkapenkin jonne istutin myös kaksi syreeniä. Ilokseni huomasin että ne alkavat KUKKIA. Siis ovat selvinneet hnegissä talvesta ja viihtyvät.

Onnea Äideille!

Lauantaina ruokailimme yhdessä. Äidit(nuorempi ja vanhempi), lapset ja kaksi miestä söimme ihanan aterian ja nautimme Kosovosta tuodusta maukkaasta viinistä. Monta tuntia kului kuin siivillä pöydän ääressä, jutusta ei meinannut loppua tulla ollenkaan, siis kaikki viihtyivät hyvin! Sain lahjaksi Muumi-pyyhkeen, isomman tytön tekemän taulun ja kortin. Hän toi myös Maailman ihanin tyttö-valokuvateoksen yhteiseksi kaikille meidän perheen tytöille kuvaajan omakätisellä saatetekstillä: upea kirja, kauniita kuvia! Pienimmältä sain omanväriseni kukkakimpun, punaista ja oranssia, sekä ihanan omatekemän kortin. Vanhimmalta, pojalta, sain valkoisia krysanteemejä ja kunnon halauksen!
Onhan se mukavaa olla yhtenä päivänä tähti!