...mistä tämä kiire nyt yhtäkkiä tuli?
Kirjoitan yövuorossa, päivä/iltaunet jäivät vähäisiksi, mutta toivottavasti painostava aamu-kolmen tai neljän hetki on lyhyt. Silloin eniten väsyttää, välillä niin ettei millään silmät pysyisi auki.
Siis kiirettä, kevätkiirettä, kärsimättömyyttä - mm. saada nopeasti istutetuksi uusia kukkia purkkiin ja pihalle. Pitäisi ja pitäisi ostaa multaa, sekään ei niin vain onnistu, kun mullankin on meikäläisellä oltava just eikä melkein. Puutarhamultaa kyllä saa, mutta ei vaan osu silmiin kesäkukkamultaa, joka olisi laatikoihin parasta, huom.kastelukiteidensä ja koostumuksensa ansiosta...ettäkö pedantti, tai vaativainen, tai muuten vaan puutarha- ja kukkahullu? Että voi mullan ostostakin tulla pakkomielle ja seikkailu! Yritin jälleen kerran ko ostosreissua työpäivän jälkeen lauantaina, juuri puoli tuntia ennen kaupan sulkeutumista - miksi? Kauheat jonot kassoilla, kaikki kaupungin ihmiset juuri silloin ostoksilla ja juuri siinä samassa kaupassa kuin minä?! Yritän uudelleen arkena, aamulla, kun muut kuolevaiset ovat töissä ja minä vapaalla.
Pihani kukkapenkin reunat pitäisi "kantata" rikkaruohojen estämiseksi.
Kehäkukan siemenet pitäisi ehtiä istuttaa maahan...2 pussia olisi valmiina odottamassa, on odottanut jo pitkään. Krassin isot taimet pitäisi istuttaa isompaan astiaan. Tänään ostin niille metallisen tuen, johon voivat kiipeillä. Pihalaattoja pitäisi laitella. Pitäisi hankkia yksi YO-lahja ja tilata ruusut, sekä tehdä kortti valmiiksi. Autokin pitäisi korjata ja katsastaa. Äitikin pitäisi käyttää ostoksilla. Ja - kohta on ylioppilasjuhlat! Ja yhtä miestä on koko ajan ikävä kaiken tämän lomassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti